App Store

Google Play

SE - Details page - Device banner - 894x1036

Kliv in i en oändlig värld av stories

Lyssna när som helst, var som helst

Anu Silfverberg

Long Play julkaisee tutkivaa journalismia, laajoja reportaaseja, henkilökuvia, esseitä ja muita pitkiä juttuja digitaalisessa muodossa.

Long Playn jutut ovat pidempiä kuin lehtiartikkelit mutta lyhyempiä kuin kirjat. Niiden kirjoittajat käyttävät aiheidensa parissa kuukausia, joskus jopa vuosia. Long Play haluaa julkaista vain parasta mahdollista journalismia: siis juttuja, joiden faktat on tutkittu tarkkaan, joiden tarina imaisee mukaansa, ja jotka lisäävät lukijansa ymmärrystä maailmasta.

Long Play

Syyskuussa Sunny Car Centerin toimitusjohtaja Markku Ritaluoma sai oudon sähköpostin, jossa ghanalainen mies lupasi selvittää firman rahoitussotkuja. Tosin viesti vaikutti suomesta käännetyltä ja muistutti fakseja, joilla liikemies Carl J. Danhammer aiemmin huijasi rovaniemeläiseltä vanhukselta satojatuhansia euroja. Ghanassa pitkään häärinyt Danhammer kieltää sotkeutuneensa Sunny Car Centeriin. Värikkään elämänsä aikana hän on ehtinyt toimia Matti Nykäsen managerina, kihlata Anu Saagimin ja kruunauttaa itsensä prinssiksi Ghanassa. Long Playn haastattelussa Danhammer sanoo olevansa väärinymmärretty nero.

Levoton prinssi

Kesällä toimittaja Juha Kauppisen postilaatikkoon ilmestyi kirjekuori, jossa oli muistitikku. Se sisälsi Talvivaaran kaivosta koskevat poliisin esitutkintapöytäkirjat – 4 500 sivua tulenarkaa materiaalia, johon toimittajat eivät olleet aiemmin päässeet käsiksi. Kauppinen peruutti kesälomansa ja ryhtyi lukemaan. Hänelle selvisi, että ympäristöongelmat olivat olleet kaivoksen johdon tiedossa alusta alkaen, mutta niistä ei piitattu. Kauppinen myös tapasi Talvivaaran entisiä työntekijöitä, jotka puhuvat nyt julkisuudessa ensimmäistä kertaa. Heidän mukaansa Talvivaaran prosessi ei ole koskaan toiminut.

Nopeammin, syvemmälle, tuhoisammin

Etninen profilointi on laitonta. Silti sitä tapahtuu Suomessa jatkuvasti. Näin sanovat sekä vähemmistöihin kuuluvat suomalaiset että heitä työssään kohtaavat poliisit. Asia nousee esiin myös Long Playn lukemassa, poliisien salaisessa Facebook-ryhmässä. Sen sisältö on hyvin rasistista, vaikka poliisijohto puhuu julkisuudessa nollatoleranssista.

Satunnaistarkastus

Vietnamilainen Hien tuli Suomeen töihin kynsistudioon. Hän paiski vuoden töitä ilman palkkaa, synnytti lapsen ja pakeni lopulta työnantajiltaan. Suomessa arvioidaan olevan jopa satoja ihmiskaupan uhreja, mutta valtaosa tapauksista ei koskaan tule julki. Hienin ja hänen miehensä hyväksikäyttötapaus eteni käräjille ja muutti suomalaista oikeuskäytäntöä.

Serkkuni, ihmiskauppias

Suomalaisten seksistä tiedetään kyllä lukuja: kumppaneiden määrä, yhdyntätiheys ja aktin kesto. Mutta miltä seksi tuntuu? Miten sitä päädytään harrastamaan? Mitä ihmiset oikeasti tekevät sängyssä, ja mitä he silloin ajattelevat? Kaksikymmentä eri-ikäistä ihmistä kertoi toimittaja Maria Petterssonille, millainen oli heidän viimeisin seksikertansa. Yksi teki sen ensimmäistä kertaa, toinen tiesi, että kokemus jäisi viimeiseksi. Jollain kumppaneita oli yksi, toisella yli sata. Ja siinä missä eläkeläismies päivitteli vaimon ihanuutta, muuan nuorukainen mietti: Onko tämä sittenkään Janne?

Vika kerta

Kaksi vuotta sitten suomalainen nainen kirjoitti kirjeen Sveitsiin. Se alkoi: ”Täten esitän pyynnön, että Dignitas-järjestö aloittaisi avustetun itsemurhan valmistelut kanssani.”

Vakavasti sairas ihminen ei Suomessa saa lääkäriltä kuolinapua. Vaihtoehtoina ovat kuoleman odottaminen, itsemurha tai avustettu kuolema ulkomailla. Suomen laki ei kuitenkaan erikseen kiellä kuolinapua. Laki on monilta osin samanlainen kuin Sveitsissä, jonne matkustetaan kuolemaan eri puolilta maailmaa. Yksikään lääkäri ei kuitenkaan ole testannut lakia, koska oikeusoppineetkaan eivät ole varmoja, mitä siitä seuraisi.

Lähtö

Nuoret korkeakoulutetut aikuiset ovat huolissaan mielenterveydestään ja pärjäämisestään, vaikka tilastojen mukaan juuri heillä pitäisi mennä oikein hyvin. Mistä millenniaalien ahdistus kumpuaa?

Stressiä, kiirettä, ahdistusta, näköalattomuutta, pakkomielteistä suorittamista ja loppuun palamisia. 28-vuotias toimittaja Oskari Onninen kuulee huoli- ja stressipuhetta ympärillään päivittäin eikä ymmärrä, mikä hänen ikätovereitaan vaivaa. Heillähän pitäisi olla asiat paremmin kuin hyvin, ainakin jos tilastoihin on uskominen. Tutkijat selittävät nuorten aikuisten ahdinkoa monilla eri tekijöillä – yksi niistä on internet, joka on tehnyt elämästä jatkuvaa vertailua ja kilpailua.

Tarpeettomia ihmisiä

Yhdysvallat sulkee enemmän ihmisiä vankiloihin kuin mikään muu valtio. Nyt tuomioita halutaan kohtuullistaa. Pehmeämpää linjaa ajaa jopa presidentti Donald Trump.
Kalifornialainen Miguel Quezada oli 16-vuotias, kun hänet pidätettiin epäiltynä murhasta. Tuomio tuli pahimpaan mahdolliseen aikaan, 1990-luvun lopulla, jolloin Yhdysvaltain rikoslait olivat ankarimmillaan: alaikäisiäkin tuomittiin elinkautiseen ja jopa kuolemaan. Quezada istui vuosikausia täpötäydessä vankilassa, joka on tunnettu vartijoiden väärinkäytöksistä ja rasismista. Viime kesänä hän pääsi ehdonalaiseen vapauteen. Ilman poliitikkojen linjanmuutosta hän olisi istunut sellissään 2040-luvulle asti.

Yksi miljoonista

Todennäköisyys kuolla itsemurhaiskussa on häviävän pieni. Silti iskuja pelätään suunnattomasti. Tommi Uschanov kertoo, miksi.

Toisin kuin oletetaan, itsemurhaterrorismi ei ole uusi ilmiö. Iskujen pitkä ja värikäs historia osoittaa, että vain harvoin niistä seuraa se, mitä tekijät ovat tavoitelleet. ”Poikkeustapauksia lukuun ottamatta terrorismi ei kerta kaikkiaan toimi”, Uschanov kirjoittaa.

Pelottelusurma

Tavataan ajatella, että suomalaiset eivät ole koskettelevaa kansaa ja että nykyään ihmiset eivät enää kohtaa fyysisesti. Kävi ilmi, että kumpikaan ei ole totta.

Ihmiset koskettelevat toisiaan koko ajan, silloinkin kun se ei ole välttämätöntä. Tutkijat arvelevat, että pidämme sillä tavoin joukkoamme koossa, niin kuin apinat. Juuri oikeanlainen kosketus saa ihmisen voimaan hyvin ja toimimaan sopuisasti toisten kanssa. Mutta jos yksilöiden ja yhteiskunnan hyvinvointi perustuu koskettamiselle, mitä tapahtuu kun se otetaan pois?

Hellät apinat

Ilkka Karisto

Idean piti olla loistava: suomalainen Salora päätti 1970-luvun puolivälissä valloittaa rotusortoa harjoittaneen Etelä-Afrikan markkinat. Yhtiö rakensi televisiotehtaan rajan taakse Swazimaahan ja lähetti sinne työntekijät Suomesta. Holtittomasti johdettu retki holtittomasti johdettuun valtioon epäonnistui täydellisesti. Long Play matkasi Saloran jäljille Swazimaahan ja tapasi kuninkaan entisen neuvonantajan, timantteja myyvän suomalaisen kunniakonsulin sekä televisioasentaja Tulosen, joka jäi Afrikkaan, kun tehtaan muu väki palasi pohjoiseen.

Maassa maan tavalla

Lyssna när som helst, var som helst

Andra podcasts som du kanske gillar...